Kurssittamista Arcossa

Tavattiin ensimmäisenä kiipeilypäivänä Mika ja Heta Regina del Lagossa. Siinä päivän mittaan selvisi, että heille olisi tulossa Arcon kiipeilyopetuksen tarpeessa olevia vieraita. Viivi ei tosiaan pystyny vielä kiipeämään ja minullakin alkoi lepopäivälle olla tarvetta, niin sovittiin, että pidän semmosen iltapäivän mittaisen pikakurssin sporttikiipeilystä. RCI -pätevyyteen tartteen myös opetusnäyttöjä ja kai tämmöiset pro bono -hommatkin lasketaan?

Varmistaminen opeteltiin käyttäen semi-automaattista varmistusvälinettä. Sporttikiipeilijät käy ihan kuumana näihin vehkeisiin, koska sitten ne voi lungisti varmistella vaikka riippumatosta.
Mielestäni hankalin puoli liidaamisen opettelussa on, että se pelottaa niin hemmetisti.
Tosi hyvä paikka harjoitella. Pultit puolen metrin välein, toppiin pääsi kävellen, tasainen alusta ja helppoa kiipeilyä.
Ristiintarkastaminen tärkeänä osana kiipeilijäparin turvallisuusprotokollaa. Kypärät olisivat myöskin kiva juttu, mutta harjoitusteknisistä syistä mentiin nyt näin.
Ei oltu ainoita kurssittelijoita.
Mitä tehdään jos ei millään päästä reittiä loppuun asti, eikä kävellen päästä kiertämään ylös?

 

Apuohjaamista KTO-kurssilla

Tässä blogissa haluan valottaa omien kokemusteni kautta Suomen kiipeilyliiton (SKIL) kiipeilykouluttajajärjestelmää. Olen päättäny käydä koko systeemin läpi ja kouluttautua kalliokiipeilykouluttajaksi (RCI). Minusta on mukavaa opettaa muille sellaisia asioita joista olen itse ihan innoissani. Koen myös, että kurssien kautta voi aloitteleva kiipeilijä helposti saada tarvittavat tiedot ja taidot turvalliseen kiipeilyyn.

Itsehän opettelin tarvittavat jutut katselemalla Youtube -videoita, kyselemällä muilta ja seuraamalla vierestä kun kokeneemmat kiipeilijät tekivät juttujaan. Jyväskylän paikallinen kiipeilyseura Projekti ry ei näet ole kovin aktiivinen järjestämään kursseja, joten vaihtoehtoja ei hirveästi ollut (nykyäänhän meillä on Boulderpaja jossa kurssitusta saa). Jotenkin sitten onnistuin kuitenkin selviämään hengissä.

Kiipeilyohjaajajärjestelmä Suomessa on kolmiportainen. Itse olen aloittamassa viimeistä porrasta johon kuuluu mm. apuohjaajana toimimista kursseilla, joilla koulutetaan alemman tason ohjaajia. Apuohjaaminen on tosi kivaa, koska suurimman osan ajasta voi keskittyä ohjaamisen hauskimpiin puoliin eli valokuvaamiseen ja kurssilaisten mokista huomautteluun.

Pidemmittä puheitta, kuvia:

Arto näyttää miten ei itse vahingossa tiputa jyrkänteen yli, kun laskeudutetaan muita kalliolta alas.
Juho näyttää miten otetaan keskittynyt ilme. Kyseessä siis kovan luokan suomalainen alppinisti. Tästä Juhon blogiin.
Ryhmälaskeuduttamispiste puuhun.
Apuohjaajaa voi käyttää mm. painona…
.. ja sitten apuohjaajan voi vaikka unohtaa.
Käärmekalliolla on harvinaisen kätevä hylly yläköysitekniikoiden harjoitteluun. Pääse ankkurille rakentelemaan ilman erillistä laskeutumista.
Ryhmälaskeutumispiste pultattuun ankkuriin, eli ns. KTO-hässäkkä.
Vielä toisesta kuvakulmasta. Nämä ovat vaan niin hienoja!
Pelastettiin tajuttomia potilaita kans. Stefan näyttää esimerkillisesti, kuinka potilaan hengitystiet varmistetaan oikella pään asemoinnilla.
Loppuun perinteinen kamahärväys. Kiva ryhmä oli. Apuohjaajaakaan ei pelottanu kertaakaan.