Tässä blogissa oli tarkoitus myös pohdiskella omaa suhtautumistani kiipeilyyn ja sitä kautta yrittää avata tätä maailmaa ei-kiipeileville lukijoille. Sen sijaan olenkin keskittynyt lähinnä uhoamiseen ja omilla urotöillä retosteluun. Mutta onneksi on olemassa Lari Malmberg, sillä hän on kiipeilijä joka osaa kirjoittaa omista ajatuksistaan. Ja onkin tehnyt mahtavan kirjoituksen Hesarille Entä jos tärkeintä onkin kiivetä? (Helsingin Sanomat 8.7.2014).
Kirjoituksessaan Lari avaa sitä, miksi nuoret pojat ja tytöt perheen perustamisen sijaan päättävätkin käyttää kaiken vapaa-aikansa kiipeilemällä kallioilla, kivillä ja vuorilla. Jos tämänkaltainen ajatusmaailma tuntuu vieraalta, niin suosittelen lukemaan Larin jutun.
Larille juttuun pienenä lisäyksenä haluaisin vain sanoa, että välillä menen myös sitä helpointa reittiä huipulle. Ja yleensä sekin tuntuu ihan hyvältä.
