Kiipeilijät ovat huonoja rekkakuskeja

12. kesäkuuta 2015

Nyt helpottaa, olen Arcossa. Brentan massiivi on ihan tuossa vieressä.

Otin siis päivälautan Turusta Tukholmaan, ja sieltä lähtien homma meni jotenkin näin: Helsinborg-Helsingör-Rödby-Puttgarden-Hamburg-Hannover-Cassel-Nuremberg-Munich-Innsbruk-Trento-Arco. Yhteensä 13 tuntia lautoilla, 22 tuntia ajoa ja tauot päälle. Tällä kertaa minulla meni aika tarkalleen 3 päivää, mutta kiireessä ja kahdella kuskilla tuon menisi kyllä yhtäsoittoakin. Minulla vaan ei ollut kumpaakaan. Nuo kolme päivää siis koostuivat lähinnä lautalla olemisesta, ajamisesta ja nukkumisesta. Koska minun Skoda Octavia -03 on täydellinen kiipeilyauto, niin nukkumaan meno on varsin helppoa; sopiva levike, takapenkit nurin, patjaan ilmat ja nukkumaan.

Tietysti tuon pätkän pääsisi vähän nopeamminkin, mutta mun täydellisessä kiipeilyautossa on vaan se huono puoli, että semmoinen mukava matkanopeus on suurinpiirtein 110 km/h. Hetkellisesti ehkä voi nostaa 120 km/h, mutta sitten alkaa jo vähän täristää. Tämä muodostuu jonkinlaiseksi ongelmaksi Saksan motareilla, joissa hyvin nopeasti tulee selväksi se, että Saksalaiset pitävät lähes perustuslaillisena oikeutenaan päästellä moottoritiellä tasan niin kovaa kun autosta lähtee. Tämä on ikävää, kun oma auto ei oikein kulje. Varsinkin sitten kun on pimeää, autoja kolmella kaistalla, olet itse keskimmäisellä, tie kääntyy loivasti vasemmalle 7% alamäkeen, sataa vettä ja päättymättömissä jonoissa rekat ohittelevat toisiaan. Ja juuri sillä hetkellä vasemmalta puoleltasi sujahtaa äänenopeudella joku ksenonvalonhöyryinen kromattu tuulenvire. Ja silloin sillä samaisella hetkellä sitä puristaa rattia vielä pikkuisen kovempaa ja yht’äkkiä huomaatkin tulleesi uskoon.

Eikös se ole johonkin kirjoitettukin, että: ”Saksan moottoriteillä ei ole ateisteja”?

Tosin, olen kuullut, että on olemassa autoja joilla voisi ajaa mukavasti kovempaakin kuin 110 km/h. Eikä tarvitsisi sitten ehkä pelätä niin paljoa. Mutta en vaihda, sillä niissä muissa autoissa on varmasti jotain muuta vikaa. Koska miksi muuten juuri minun auto olisi maailman täydellisin kiipeilyauto?

Eikä mua oikeasti pelottanu.

Kuvassa maailman täydellisin kiipeilyauto.

Tietoa kirjoittajasta

Tero Mononen

Kiipeilyn sekakäyttäjä maasta jossa ei ole vuoria, vaan hemmetisti siirtolohkareita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *