Neljäntenä päivänä jatkettiin Sergentillä, koska sieltä löytyi selvästi kaikkein siisteimmät reitit meidän tasolle. Käväistiin Villen kanssa lähettämässä Locatelli 6a (oblig. 4c). Reitiltä löytyi paljon hyvää dihedraalia, halkeamaa ja pätkä isompaa halkeamaa. Kokonaisuutena hyvin seikkailullinen ja greidiinsä nähden raskas reitti. Erityisesti viidennen köydenpituuden dihedraali oli tiukkaa settiä, jota seurasi miehen mentävä loiva halkeama. Halkeamaa ei pystynyt varmistamaan luonnollisesti (eli omilla kamoilla), joten sinne oli topon mukaan laitettu muutama pultti. Vaan pultteja ei löytynytkään!
Kiipeilyskenestä löytyy monenlaista mielipidettä pulttaamiseen ja sen eettisyyteen. Locatelli reitti on löydetty vuonna -74 ja ensinousijat eivät varmastikkaan ole pultteja käyttäneet. Pultit ovat mitä todennäköisemmin laitettu vasta myöhemmin, jotta reitti olisi turvallisempi ja mukavempi reitin tasoisille kiipeilijöille. Tämmöinen kiipeilyetiikka ei kaikille sovi, joten ratkaisuna käydään lyömässä pultit lekalla irti.
Kaihoisasti katselinkin näitä kalliosta törröttäviä metallitankoja, joista ei minulle turvaa suotu. Vaihtoehtoinani joko kiivetä alas reitin kruksidihedraali, jättää omaa kamaa kallioon ja laskeutua niistä, tai sitten jatkaa eteenpäin ja toivoa että ankkuri tulee lopulta vastaan. Valitsin jälkimmäisen ja vetäsin vajaan 20 metrin rannarin seuraavalle pulttiankkurille, jonka näki vasta sitten kun se tupsahti nurkan takaa nenän eteen.
Pulttien lyömisessä tältä reitiltä on varmasti ollut joku järkevä perustelu, mutta minulle se ei oikein näillä tiedoilla aukea. Nyt tätä reittiä ei oikein voi suositella kenellekkään, enkä tosiasiassa koe mitään harmia jos tämä linja jää tulevaisuudessa unholaan liian vaarallisena. Se antisosiaalinen yksilö joka on katsonut pulttien poistamisen tarpeelliseksi, saa puolestani kiivetä ihan keskenään.
Harmi sinällään, koska kiipeily tällä reitillä oli tosi siistiä.
Yksi ajatus koskien aihetta “Locatelli ja kadonneiden pulttien arvoitus”