Parete delle Ombre ja pakittamisen jalo taito

Eilisen reitit olivat mahtavia, mutta ne vedettiin harjoittelumentaliteetilla meidän todellista kohdetta Sergenttiä varten. Tämänkin päivän kohde Parete delle Ombre tarjosi meille hiukan helpompaa harjoittelukiivettävää, mutta sillä erotuksella Aimoniin, että ankkuripisteet eivät olleet pultattuja. Ne piti itse rakentaa. Reitin lukeminen eli kalliolla suunnistaminen muodostuukin tämmöisellä reitillä huomattavasti haastavammaksi, kun säännöllisin väliajoin ei tule pulttiankkuria vastaan.

Timo ja Taneli muodostivat köysistön ja lähtivät reitille Fessura degli schiavi della Pietra 5c ja me Villen kanssa lähdettiin reitille Colpo Basso 5b. Colpo Basso on pari köydenmittaa pidempi, eikä sille annettu sanallista kuvausta, ainoastaan kuva ja piirros saatiin mukaan.

Kolmannella köydenmitalla löydettiin kuvastakin näkyvä miehen levyinen halkeama (eli chimney). Halkeama olikin ihan tosi leveä, eikä minulla taikka Villellä oikein taidot riittäny sen selättämiseen. Varmistusten asettaminenkin olisi ollut mahdotonta noin 10 metrin matkalta.

Päätin sitten mennä sen halkeaman läpi kallion sisään ja sieltä pienestä reiästä ulos toiselle puolelle. Tästä yritettiin sitten löytää takaisin reitille. Kiipesin yhden pätkän täysin mahdottomasti varmistettavaa boulderpuutarhaa kunnes löysin ison hyllyn ja pultatun ankkurin jossa oli nenärengas laskeutumista varten! Edellinen ständi oli kuitenkin kahden kiilautuneen irtolohkareen väliin laitettu slingi, niin ajattelin että ehkä Villekin haluaisi jo sieltä pois. Lisäksi olin vetänyt kaksi edellistä pätkää laittamatta yhden yhtä varmistusta, niin koko homma alkoi jo arveluttamaan. Minulla ei ollut enää mitään hajua missä se reitti menee. Taneli ja Timo olivat topanneet oman reittinsä jo puolitoista tuntia sitten, kun me oltiin rönytty jo kohta neljä tuntia eikä oltu edes puolessa välissä.

Villen saavuttua totesimme, että emme ole enää samaa mieltä nykyisestä sijainnista, reitin jatkosta tai oikeastaan mistään muustakaan. Yhdessä asiassa olimme kuitenkin herttaisen samaa mieltä: otetaan pakit.

Kolmannen köydenpituuden halkeama. © Ville Saksola
Vähän turhan leveä. Ei me tuommosta osata. © Ville Saksola
Kolosta sisään ja kohti aurinkoa! © Ville Saksola
Jee! Me lähdetään vittuun täältä! © Ville Saksola
Lähestyminen oli kyllä aikamoista ryteikköä. © Ville Saksola

Tietoa kirjoittajasta

Tero Mononen

Kiipeilyn sekakäyttäjä maasta jossa ei ole vuoria, vaan hemmetisti siirtolohkareita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.