Olhava on paras kiipeilykallio mitä Suomesta löytyy. Hyvää kiipeilyä halkeamakiipeilystä otekiipeilyyn. Ainut mikä uuppuu ovat helpot pultatut reitit.
Olhava löytyy Repoveden kansallispuistosta. Kansallispuisto meinaa sitä, että uusia reittejä ei enää pulttailla, mutta myöskin sitä että infra on hyvää! Heti kallion alta löytyy hyvät telttapaikat, nuotiopaikka ja veneitä lammella liikuskeluun. Kaivo löytyy parin sadan metrin päästä, samoin huusit ja vähän kauempaa metsästä löytyy myös laavu. Polttopuut tulee talon puolesta.
Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että Olhavalle voi lähteä kesällä vaikka itsekseen ja kiipeilykavereita löytyy taatusti. Joitakin tietysti tungos voi ahdistaa, mutta itse tykkään kun on porukkaa. Ja pysyypähän reititkin puhtaina. Olhavalla on vain pari niin sammaleista reittiä, että niitä ei kehtaa kiivetä.
Tämä viikonloppu oli varsin kuurosateinen ja yhden tämmösen kuuron aikana käytiin kiipeämässä Olhavan luola, kun ei sitä sateella oikein muuta pysty. Luolassa kulkee FIN 3+ greidattu trädireitti, mutta sen greidi tulee lähinnä lopun halkeamasta jonka voi kiertää helpomman kautta. Jätettiin siis köydet teltoille ja vedettiin vapaasti.
Luolaan mennään sisään Olhavanlammen puolelta parisen metriä korkeaa luiskaa pitkin kiiveten. Tässä tulee reitin teknisin osuus, jotain III UIAA greideillä. Luiskan jälkeen tyrkätään sisään luolaan, jonka viimeistään tässä vaiheessa huomaa olevankin iso halkeama. Halkeaman pohjaa pitkin kävellään noin 10 metriä pohjalla olevan kivikasan kohdalle. Halkeama on heti alussa kaikkein kapeimmillaan, noin 60 cm leveä, mutta levenee äkkiä. Heti kivikasan jälkeen kiivetään halkeamaa ylöspäin stemmaten selkeä linja ylös ja luolaan päin noin 5 metriä korkeammalla olevien halkeamaan jumittuneiden kivien päälle. Kivien päältä jatketaan matkaa luolaan päin kiiveten vaakatasossa halkeamaan jumittuneen oksan päälle, ja siitä nurkan toiselle puolelle. Nurkan jälkeen löytyy iso ylöspäin aukeava halkeama, josta kiivetään ylös vapaavalintaisesta kohdasta. Tässä videokooste luolasta.
Kuvia, joiden laatu on nyt poikkeuksellisen hyvä sillä ne on ottanut allekirjoittanutta vähän laadukkaampi kuvaaja Harri Kallunki.
