Avainsana: Glacier du Géant

Aiguilles d’Entrèvers, SW-NE Traverse

3. heinäkuuta 2015. Courmayer, Italia.

Kelit ovat olleet aika helteiset täällä päin Eurooppaa, joten vaihdettiin meidän tavoitteet pohjoisseinistä harjanteisiin ja kallioreitteihin. Courmayerista kun lähdetään, niin erittäin hyvä vaihtoehto tämmöisille noviisialppinisteille on Aiguilles d’Entreversin harjanne, eli tuttavallisemmin pelkkä Entrevers. Greidiä traverselle on annettu AD-, III+ ja yksi muuvi 5b:tä tai vaihtoehtoisesti A0 kamoista kiskomalla. Helppo 1,5 h lähestyminen Helbronnerin hissiasemalta.

Sählättiin vähän köysien kanssa ja tehtiin yksi väärä 30 metrin laskeutuminen, niin aikaa meni hissiltä hissille 9 h. Ilman sähläyksiä oltaisiin menty alle kuuteen tuntiin.

Mutta toisaalta, sählääminen vähän niin kuin kuuluu tähän lajiin.

Lähteet:

[1] Romelli M., Mont Blanc – Classic & Plaisir. Rock & Ice 1. 2012.

adffa
Alku oli helppoa mutta irtonaista. © Mikko Leskinen
fadsf
Lähempänä toppia homma meni huomattavasti mielenkiintoisemmaksi.
fadsf
Toppikuva © Mikko Leskinen
fasdfa
Laskeuduttiin harhaan, niin joutu vähän jumppaamaan. Ja kyllä, me molemmat laskeuduttiin ensin alas ja vasta sitten päätettiin, että tämä ei ollut oikea paikka. © Mikko Leskinen
fad
Entrevers on kuulemma Italian Cosmiques Arete, eli porukkaa riitti.
fda
Harhalaskeutumisen takia meinasi tulla vähän kiire viimeiselle hissille. Enpä ole aikaisemmin juossut jäätiköllä köysistönä.
Glacier du Géant sekä Italian puolen huippuja. Iso piikki, eli Dent du Géant oli meilläkin tähtäimessä, mutta nyt oli liian pehmeetä lunta. Ehkä joku toinen kerta sitten.
Glacier du Géant sekä Italian puolen huippuja. Iso piikki, eli Dent du Géant oli meilläkin tähtäimessä, mutta nyt oli liian pehmeetä lunta. Ehkä joku toinen kerta sitten.

 

 

Aiguille de Toula, North Face.

1. heinäkuuta 2015. Courmayer, Italia.

Etsitään toposta (Damilano) sopivaa reittiä Vallee Blanchen Italian puoleisesta päästä kunnes silmiimme osuu seuraava maaginen lause: ”Excellent route for beginners”. Eli Toulan pohjoisseinä, greidiltään D, helppo lähestyminen ja pituutta 200 metriä. Sinne siis!

En kai petä kenenkään odotuksia totetamalla, että pakithan ne tuli.

Kun olin kiivennyt köydet suoriksi olin saanut kaksi ruuvia sisään. Ensimmäisen reunarailoon ja toisen olin kaivanut noin käsivarren mitan verran lumen sisään. Sieltä löyty jäätä. Muuten sohjoa, neveä ja kaikkea muuta siltä väliltä. Tässä vaiheessa olin kiivennyt yhtäjaksoisesti ilman mainittavia lepoja noin puolitoista tuntia. Sitten tunnen köydessä pienen nykäyksen. Lumi oli pettänyt ja Mikko putosi reunarailoon parin metrin verran. Vaikka ollaan olevinaan pohjoisseinällä, niin aurinko porottaa täysillä niskaan. Lämpötila noin 5 astetta plussan puolella ja lumi tuntuu pehmenevän kokoajan lisää.

Päätän kiivetä takaisin alas.

Lähteet:

[1] Francois Damilano Snow, Ice and Mixed. The guide to the Mont-Blanc Range. Volume 2 from the Envers des Aiguilles to the Tré-la-Tête Basin.

Ei niin hyvin varmistettavaa lunta. Aiguille de Toula, North Face.