Soolocircuit Käärmekalliolla, oikea sektori

Muutin viime viikolla Helsinkiin ja siitä lähtien on himottanut käydä kokeilemassa paikallisia kallioita. Viime viikon sateiden jälkeen on ollut tosi hyvää keliä, niin päätin lähteä samantien vetämään soolona on-sighteja. Tuloksena syntyi eräänlainen ”soolokiipeilycircuit” Käärmekallion oikealle sektorille. En ole ihan varma, että mitkä reitit tuli kiivettyä, mutta luultavasti ne olivat Slab No. 2, Slab No. 3 ja Slab No. 6.

Koko sektori on kallistukseltaan superpositiivinen eikä se ole hirmu korkeakaan. Ehkä 12 metriä. Hyvä paikka köysikiipeilyn harjoitteluun, kunhan muistaa varoa lasinsiruja. Hyvä paikka myös soolokiipeilyn harjoitteluun, kun noin matalta pudotessa ei välttämättä edes kuole. Trädireitit näyttivät olevan lähinnä kehnosti varmistettavaa otekiipeilyä.

Tässä video circuitista:

Vetäsin minä myös neljännenkin reitin, mutta yllätys yllätys, unohdin tohkeissani painaa kameran rec-nappulaa (joo joo, tiedetään). Onneksi se reitti ei ollut mitenkään kovin hieno… Toisaalta, mikäpä näistä nyt hieno olisikaan.

Apuohjaamista KTO-kurssilla

Tässä blogissa haluan valottaa omien kokemusteni kautta Suomen kiipeilyliiton (SKIL) kiipeilykouluttajajärjestelmää. Olen päättäny käydä koko systeemin läpi ja kouluttautua kalliokiipeilykouluttajaksi (RCI). Minusta on mukavaa opettaa muille sellaisia asioita joista olen itse ihan innoissani. Koen myös, että kurssien kautta voi aloitteleva kiipeilijä helposti saada tarvittavat tiedot ja taidot turvalliseen kiipeilyyn.

Itsehän opettelin tarvittavat jutut katselemalla Youtube -videoita, kyselemällä muilta ja seuraamalla vierestä kun kokeneemmat kiipeilijät tekivät juttujaan. Jyväskylän paikallinen kiipeilyseura Projekti ry ei näet ole kovin aktiivinen järjestämään kursseja, joten vaihtoehtoja ei hirveästi ollut (nykyäänhän meillä on Boulderpaja jossa kurssitusta saa). Jotenkin sitten onnistuin kuitenkin selviämään hengissä.

Kiipeilyohjaajajärjestelmä Suomessa on kolmiportainen. Itse olen aloittamassa viimeistä porrasta johon kuuluu mm. apuohjaajana toimimista kursseilla, joilla koulutetaan alemman tason ohjaajia. Apuohjaaminen on tosi kivaa, koska suurimman osan ajasta voi keskittyä ohjaamisen hauskimpiin puoliin eli valokuvaamiseen ja kurssilaisten mokista huomautteluun.

Pidemmittä puheitta, kuvia:

Arto näyttää miten ei itse vahingossa tiputa jyrkänteen yli, kun laskeudutetaan muita kalliolta alas.
Juho näyttää miten otetaan keskittynyt ilme. Kyseessä siis kovan luokan suomalainen alppinisti. Tästä Juhon blogiin.
Ryhmälaskeuduttamispiste puuhun.
Apuohjaajaa voi käyttää mm. painona…
.. ja sitten apuohjaajan voi vaikka unohtaa.
Käärmekalliolla on harvinaisen kätevä hylly yläköysitekniikoiden harjoitteluun. Pääse ankkurille rakentelemaan ilman erillistä laskeutumista.
Ryhmälaskeutumispiste pultattuun ankkuriin, eli ns. KTO-hässäkkä.
Vielä toisesta kuvakulmasta. Nämä ovat vaan niin hienoja!
Pelastettiin tajuttomia potilaita kans. Stefan näyttää esimerkillisesti, kuinka potilaan hengitystiet varmistetaan oikella pään asemoinnilla.
Loppuun perinteinen kamahärväys. Kiva ryhmä oli. Apuohjaajaakaan ei pelottanu kertaakaan.