Avainsana: Olhava

Kiipeilyä ja hieman luolailua Olhavalla

Olhava on paras kiipeilykallio mitä Suomesta löytyy. Hyvää kiipeilyä halkeamakiipeilystä otekiipeilyyn. Ainut mikä uuppuu ovat helpot pultatut reitit.

Olhava löytyy Repoveden kansallispuistosta. Kansallispuisto meinaa sitä, että uusia reittejä ei enää pulttailla, mutta myöskin sitä että infra on hyvää! Heti kallion alta löytyy hyvät telttapaikat, nuotiopaikka ja veneitä lammella liikuskeluun. Kaivo löytyy parin sadan metrin päästä, samoin huusit ja vähän kauempaa metsästä löytyy myös laavu. Polttopuut tulee talon puolesta.

Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että Olhavalle voi lähteä kesällä vaikka itsekseen ja kiipeilykavereita löytyy taatusti. Joitakin tietysti tungos voi ahdistaa, mutta itse tykkään kun on porukkaa. Ja pysyypähän reititkin puhtaina. Olhavalla on vain pari niin sammaleista reittiä, että niitä ei kehtaa kiivetä.

Tämä viikonloppu oli varsin kuurosateinen ja yhden tämmösen kuuron aikana käytiin kiipeämässä Olhavan luola, kun ei sitä sateella oikein muuta pysty. Luolassa kulkee FIN 3+ greidattu trädireitti, mutta sen greidi tulee lähinnä lopun halkeamasta jonka voi kiertää helpomman kautta. Jätettiin siis köydet teltoille ja vedettiin vapaasti.

Luolaan mennään sisään Olhavanlammen puolelta parisen metriä korkeaa luiskaa pitkin kiiveten. Tässä tulee reitin teknisin osuus, jotain III UIAA greideillä. Luiskan jälkeen tyrkätään sisään luolaan, jonka viimeistään tässä vaiheessa huomaa olevankin iso halkeama. Halkeaman pohjaa pitkin kävellään noin 10 metriä pohjalla olevan kivikasan kohdalle. Halkeama on heti alussa kaikkein kapeimmillaan, noin 60 cm leveä, mutta levenee äkkiä. Heti kivikasan jälkeen kiivetään halkeamaa ylöspäin stemmaten selkeä linja ylös ja luolaan päin noin 5 metriä korkeammalla olevien halkeamaan jumittuneiden kivien päälle. Kivien päältä jatketaan matkaa luolaan päin kiiveten vaakatasossa halkeamaan jumittuneen oksan päälle, ja siitä nurkan toiselle puolelle. Nurkan jälkeen löytyy iso ylöspäin aukeava halkeama, josta kiivetään ylös vapaavalintaisesta kohdasta. Tässä videokooste luolasta.

Kuvia, joiden laatu on nyt poikkeuksellisen hyvä sillä ne on ottanut allekirjoittanutta vähän laadukkaampi kuvaaja Harri Kallunki.

Olhavan telttakylä. © Harri Kallunki
Luolan suuaukolla. © Harri Kallunki
Heikki näyttää mallia alun kiipeilyä helpottavasta lieback -tekniikasta. © Harri Kallunki
Luolan suuaukko. © Harri Kallunki
Luolasta poistuminen. © Harri Kallunki
Martin liekeissä tulevasta Alppitorvi 4+ halkeamasta. © Harri Kallunki
Liidaaja menee ensin ja kakkoset perässä. Köysihommat kannattaa tehdä ennen kun kaikki ovat tunkeneet halkeaman alle, koska siellä ei oikein sitten mahdu tekemään mitään. © Harri Kallunki
Venyttely todellakin siirtyy kiipeilytekniikkaan! Salama 5+ © Viivi Hyppönen
Salama 5+ © Viivi Hyppönen
Repovedellä ei autolla ajeta. Niinpä parkkipaikalta Olhavalle tulee kävelyä 3 kilometriä. Tämä on vain hyvä asia, koska samalla pääsee kunnon retkeilytunnelmaan eikä ylimääräistä kamaa tule otettua niin paljoa. © Harri Kallunki

Climbing Kantti in Olhava

Here’s a video of me climbing Kantti 6- in Olhava, Repovesi National Park. Like most of the climbing videos, it’s extremely boring. But I hope here you can get the idea of Kantti and the surrounding cool crag of Olhava. On general I think climbing is like sex, it’s nicer to actually do it than watch it on video. But anyway, here it is:

Kantti is a partially bolted technical slab route which consist of 3 horizontal cracks for protection and extra 5 bolts between them. First crack is about 4 meters from the start and then next protection – steel bolt – is so high that the first pro wont stop you falling all the way to lake Olhavanlampi. As the whole line is about 40 meters long and also rest of protections are quite widely spaced the Kantti has become famous  within finnish climbing scene. Don’t get me wrong, it’s nothing new here that bolting is widely spaced, but there are not much over 35 meter high lines. And bolting in Kantti is quite sparse. But in a manly way.

Kantti is actually so famous that it is in cover page of the topo book of Finland. And yes, you can fit all the climbs in Finland in one book. That is little bit over 70 crags and about 1600 lines and that’s it for Finland. It’s all different forms of granite mainly formed by continental glaciers during ice age, but there are also other types.

The grade in Kantti is 6- in finnish climbing grading system. That is 6+ on UIAA scale and 6-/6 on swedish scale and about 6a+ on french system. I think. It could also be 6b. The thing is, that finnish grading system originally was the UIAA scale. But then the FIN scale started to live it’s own life and after a while the FIN scale was no longer the same as the UIAA scale. Then apparently there was a major attempt to renew the whole thing. But somehow it didn’t quite work out. And there’s not much written info available about those days, so I can’t really tell you anything else that it’s pretty confusing with the FIN scale.  It helps to remember that back in the days it was all about showing of to swedes how much harder climbers we are.

I think Kantti is 6a+ and I think it’s one supercool line. It inspired the name for this blog.