Soolokiipeily – tarkemmin sanottuna vapaa soolokiipeily – on kiipeilyä ilman köyttä. Tässä kiipeilyn alalajissa kiipeilijä luottaa vain omaan taitoonsa reitin kiipeämiseksi. Varmistuksia ei ole. Soolokiipeily on tavallaan kiipeilyn puhtain muoto ja samalla nykyaikaisen kontrollikulttuurin kauhistus. Tilanne on koko ajan omassa hallinnassa, mutta samaan aikaan kontrollia ei ole.
En ole aikaisemmin uskaltanut soolota. Kuitenkin, tänä kesänä näin Dolomiiteilla useampaan kertaan kuinka oppaat soolosivat reittejä ylös asiakkaiden kanssa, ja ymmärsin että sooloaminen on osa kiipeilyä siinä missä sisähallin sohvilla kahvittelukin. Jotkut harrastaa sitä, toiset ei. Minusta sooloaminen auttaa kasvamaan henkisesti kiipeilijänä. Mitä ikinä tuo ikuinen klisee sitten tarkoittaakin…
Tänään sitten päätin käydä sooloamassa helpon ja muutamaan kertaan kiivetyn nimettömän nelosen trädireitin Patamankalliolla, ja tuntui kyllä hyvältä:
ps. Matkalla Patamalle päässäni soi Chopinin Nocturne Cis-mollissa, joten laitoin sen videon taustalle. Tuli ehkä turhan dramaattinen näin, mutta hyvä biisi se on kuitenkin!